Väinölän lakkautus = 200 oppilaan siirtyminen muihin kouluihin

Tämä tiedote on laadittu ja lähetetty mm. valtuutetuille toukokuussa 2014. Tekstin ovat laatineet Käpylän peruskoulun aktiivit vanhemmat. Se ei ole vanhempainyhdistyksen tai johtokunnan virallinen vastaus mihinkään kysymykseen.

Käpylän alueen koulutilannehan olisi helppo ratkaista, jos Väinölän rakennuksesta luopuminen olisi vastaus säästötavoitteisiin. Valitettavasti näin ei ole. Väinölästä luopuminen johtaisi kokonaistilanteeseen, jossa säästöjä ei synny.

YHTEENVETO

Yhtenäiskoulun tukihenkilöiden eli Pro Ynk-liikkeen ehdotus Väinölän rakennuksesta luopumiseksi on sangen kunnioitettava pyrkimys löytää Käpylän alueelta opetustoimen säästöjä, jotka vastaavat lähitulevaisuuden tavoitteita.

Valitettavasti sen lähtökohdat ovat virheellisiä, ja tämä vinouttaa koko ehdotuksen.

Käpylän peruskoulun oppilaat eivät mahdu kolmen rakennuksen sijasta kahteen. Siitä huolimatta Käpylän peruskouluun mahtuisi kaikki Yhtenäiskoulun oppilaat. Tämä kuulostaa kummalliselta, mutta johtuu siitä, että perusopetus ei tapahdu neliömäärissä vaan aidosti olemassa olevissa tiloissa. Oppitunteja ei voi pitää käytävillä, vaikka ne olisivat kuinka leveitä, eikä teknisen työn tunteja saa pitää kenenkään autotallissa, vaikka se kuulostaisikin kivalta.

Jos Väinölän rakennuksesta luovutaan, Käpylän peruskoulusta kymmenen opetusryhmää (220 oppilasta) jää tilojen ulkopuolelle. Looginen johtopäätös olisi ehdottaa heidän sijoittamistaan Yhtenäiskouluun. Tämän jälkeen alueella sijaitsisi kaksi keskikokoista koulua puolen kilometrin päässä toisistaan. Säästöt vuodelle 2015 jäävät syntymättä – eikä niitä synny myöskään sen jälkeen. Kaikki säästötoimenpiteet kohdistettaisiin perusopetukseen itseensä – lasten päivittäiseen arkeen ja henkisen pääoman kertymiseen.

VÄINÖLÄN RAKENNUS

Käpylän peruskoulu toimii tällä hetkellä kolmessa vierekkäisessä rakennuksessa, jonka lisäksi Sofianlehdossa on vaikeavammaisia oppilaita. Kolme keskeistä rakennusta, joiden nimet ovat Untamo, Väinölä ja Hykkylä, muodostavan toimivan, joustavan kokonaisuuden ja yhteisen piha-alueen. Kussakin rakennuksessa opiskelee alle kolmesataa oppilasta; toiminta ei ole lähelläkään kauhukuvien mammuttikouluja.

Vaikka Käpylän peruskoulun oppilaat eivät mahdu kahteen rakennukseen kolmen sijasta, Yhtenäiskoulun oppilaat mahtuisivat kaikki Käpylän peruskouluun. Tämä johtuu paitsi rakennusten luonteesta myös siitä, että perusopetus sisältää luokkahuoneopiskelun lisäksi ruokailua, voimistelua, teknistä työtä.. Pelkkiin neliöihin nojaaminen ei valitettavasti valota kokonaistilannetta millään lailla.

Väinölän suuret neliömäärät oppilasta kohden syntyvät sekä uudesta laskentamallista (koulussamme on hyvinkin erilaisia erityisoppilaita, joista osa tarvitsee esimerkiksi tilan, jonne voi vetäytyä avustajan kanssa rauhoittumaan riehumisen jälkeen) että kunnianarvoisen talovanhuksen sangen suurista luokkahuoneista ja leveistä käytävistä. Vuonna 1928 rakennettu Väinölä suunnattu 40 oppilaan luokille, joita nykypäivänä ei enää ole.

Seuraava erittely perustuu ensi lukuvuoden 2014-2015 suunnitteluun:

Untamossa on luokkahuoneita 11, nämä kaikki ovat alakoulun opetusryhmien kotiluokkia.

Hykkylässä on luokkahuoneita 13, joista 10 on yläkoulun luokkien käytössä (määrä syntyy 7-10-luokkalaisten aineenopetuksesta) ja kolme alaluokkien kotiluokkina.

Väinölässä on luokkahuoneita 15, joista 7 alakoulun kotiluokkina ja 3 yläkoulun aineenopetuksessa täynnä.

Lisäksi rakennuksissa sijaitsee ruokalat, liikuntasalit, teknisen työn luokat sekä muita aineopetustiloja kuten kotitalous, ATK ja musiikki sekä kirjasto. Eri aineopetusluokkia kaikissa kolmessa rakennuksessa on yhteensä 34.

Tilaväljyys sijaitsee siis Väinölässä, josta pystytään heti ottamaan käyttöön 5 kotiluokkaa. Mahdollisesti suurempien oppilasmäärien kohdalla tilankäyttöä pystytään kolmen rakennuksen kesken vielä tehostamaan ilman, että koulupäivien pituus venyisi.

Väinölän rakennuksen itäpuolen siipi on nyt sangen vähäisellä käytöllä. Siellä sijaitsee mm. pieni jumppasali, mutta juuri remontoidussa Hykkylässä on kaksi hienoa liikuntasalia, johon opettajat suuntaavat aina kuin mahdollista. Väinölän salin alapuolella on entisaikojen runsaalla mitoituksella rakennetut pukuhuoneet, joita ei tällä hetkellä voi käyttää mitenkään tehokkaasti. Lisäksi pukuhuoneiden ja jumppasalin välinen äänieritys on surkea ja estää pukuhuoneiden käyttämistä opetuksessa. Toivomme, että Väinölän täyttäessä sata vuotta 2028 sen peruskorjaus on valmistunut ja aikanaan laadukkaasti ja huolella toteutettu koulurakennus päivitetään nykypäivään kestämään vielä toiset sata vuotta.

JOS VÄINÖLÄ LAKKAUTETAAN:

Untamossa ja Hykkylässä on 24 tarpeeksi suurta luokkahuonetta, mutta luokanopetusluokkia tarvitaan yhteensä 34 (alakoulun 21 luokkaa ja yläkoulun opetukseen 13). Kymmenen opetusryhmää, 10x22 = 220 lasta, pitäisi sijoittaa jonnekin muualle kuin Käpylän peruskouluun. Tällainen ehdotus varmasti synnyttäisi hirvittävää huolta Käpylän peruskoulun vanhempien keskuudessa. Kuka oppilaat valitsisi ja millä perusteilla? Mihin he menisivät – syntyisikö pakkosijoituksia Yhtenäiskouluun, sillä lähialueen muut peruskoulut ovat täynnä? Otettaisiinko pari kokonaista ikäluokkaa vai yksi luokka joka ikäryhmästä? Entäpä erityisluokat? Kaikki vaihtoehdot tarkoittaisivat erittäin rankkaa useiden hyvin toimivien pienyhteisöjen hajalle repimistä.

Yhden suurimmista lukuisista ongelmista muodostaisi pelkkä teknisen työn tilojen vähyys Käpylän alueella. Väinölässä on nyt yksi teknisen työn luokka ja Hykkylässä toinen. Näitä käyttävät tällä hetkellä Käpylän peruskoulun oppilaiden lisäksi Yhtenäiskoulun kaikki oppilaat, siellä teknisen työn tiloja ei ole lainkaan. Väinölästä luopuminen tarkoittaisi näiden tilojen korvaamista muualta – valitettavasti lähiympäristön kouluihin (Oulunkylä, Arabia, Vallila ja ruotsinkielinen koulu) ei mahdu, joten jonnekin tulisi rakentaa teknisen työn luokka omine ilmanvaihtoineen, kuten lainsäädäntö edellyttää. Tämä ei ole ikävä kyllä pelkkä järjestelykysymys, vaan johtaisi kustannuserään, jonka lopullinen koko määräytyisi mm. sen mukaan, minne tällaisen tilan ylipäätään voisi rakentaa.

Tietysti kaikki oppilaat saadaan mahtumaan vaikka yhteen taloon, jos koulua ryhdytään käymään kahdessa tai jopa kolmessa vuorossa, kuten suurten ikäluokkien kouluaikoina. Pelkästään Hykkylään jäävän teknisen työn tila voidaan toki jakaa alueen oppilaiden kesken, mutta tällöin koulupäivät venyisivät jopa klo 18 saakka. Tätä ei voi pitää kohtuullisena Helsingin perusopetuksessa. Koko kysymys siitä, että enemmistö käpyläläisistä koululaisista muuttaa omaa koulunkäyntiään siksi, että pienemmän määrän koulunkäynti säilyy entisenlaisena, on vähintäänkin mielenkiintoinen.

SISÄLLÖN RAMPAUTTAMINEN

Helsingin kaupungin koulutuksen strategiana kuuluu neljä kielipainotusta, joista Myllypurossa on venäjää, Viikissä viroa, Meilahdessa kiinaa ja Käpylässä espanjaa. Espanjanopiskelu Käpylän peruskoulussa on ainutlaatuista koko Pohjois-Euroopassa ja tarjontaan kuuluu paitsi varhennettu A-kieli (alkaen 1. luokalta) myös kaksikielinen perusopetus kaksikielisille lapsille. Huolena on, että Väinölän lakkauttamisen myötä syntyvä raju resurssien ja tilojen karsiminen johtaa väistämättä varsinkin kaksikielisen opetuksen lakkauttamiseen. Koulumme henkilökunta on tehnyt valtavasti työtä saadakseen kieliopetuksen hyödyntämään koko koulua – jo pelkästään kansainväliset yhteistyökumppanit ovat tuoneet paljon iloa kaikille oppilaille.

Toinen painotusalueemme, luonto ja tiede, on myös suunniteltu ja rakennettu hyödyntämään koko koulua. Ison koulun hienoja puolia onkin se, että esimerkiksi painotuksissa voidaan valita, toteutetaanko opetus luokkamuotoisena vai ryhmissä. Lisäksi esim. vaikeissa elämänvaiheissa ja tilanteissa pystytään tekemään joustavia järjestelyjä. Hyvin tärkeää on sekin, että erityisoppilaat hyötyvät suuremmasta oppilasmäärästä ja pystyvät kokeilemaan tavallista koulunkäyntiä vähän kerrallaan juuri heille sopivissa pienyhteisöissä.

Kaiken kaikkiaan oppimisympäristö on todella onnistunut. Esim. Pisa-tulokset meillä ovat aina hyviä tai keskivertoa parempia. Lasten oppiminen on monelle vanhemmallekin edelleen keskeinen osa perusopetusta ja monipuoliset vaihtoehdot tärkeitä kaikille.

Oli kurja lukea Pro Ynkin ehdotuksesta epäilyjä koulussamme tapahtuvasta kahtiajaosta. Koskelan koulun lapset ovat rikastuttaneet Käpylän peruskoulua jo vuosikymmeniä ja erittäin mielellämme toivotamme heidät tervetulleiksi jatkossakin. Emme erittele ”lapset ja maahanmuuttajat” siinä missä emme erittele erityisoppilaitammekaan ja suurin osa lastemme vanhemmista arvostaa huolella rakennettua yhteistä elämäämme. Se perustuu aitoon nykypäivään kaikenlaisista ihmisistä ja antaa lapsille eväitä siihen tulevaisuuden maailmaan, jossa meitä on joka junaan ja monikulttuurisuuskin ihan jokapäiväistä arkea.

Yhteyshenkilö koskien tätä kirjoitusta: Aino Halonen, nationalfilmi ät gmail piste com

Käpylän koulutilanteessa kuohuu

Vuosikausia jatkunut vääntö Käpylän alueen kouluista velloo taas tuoreella aallonharjalla. Parhaillaan opetusviraston suunnitelmissa on yhdistää Yhtenäiskoulu Käpylän peruskouluun ja muuttaa Koskelan ala-asteen kokoa luokille 1-2 tai 1-6. Tervehdin ilolla sitä, että hankala nivelvaihe viidennellä luokalla vihdoin poistuisi ja sekä Koskelan että Käpylän lapset saisivat yhtenäisemmän koulupolun!

Yhtenäiskoulun lakkautusuhka näyttäytyy nyt voimakkaana ja Pro Ynk –liike onkin valinnut strategiaksi osoittaa, että huomattavasti järkevämpää olisi lakkauttaa heidän sijastaan meidän koulumme Väinölän rakennus.

Väinölä ansaitsee paitsi puolestapuhujia myös tarkempien tietojen esittelyä, sillä etenkin sosiaalisessa mediassa toistellaan ahkerasti, että Väinölä on puolityhjä ja lähes tarpeeton. Se ei ole.

Väinölän merkitys

Käpylän peruskoulun muoto eri ikäluokille suunnatussa kolmessa vierekkäisessä rakennuksessa on erinomaisen toimiva. Erittelyjä löytyy tämän kirjoituksen lopusta, mutta pähkinänkuoressa Väinölästä luopumiseen liittyy vähintäänkin vakavia ongelmia: Kaikista aineenopetuksen luokista Hykkylässä ja Untamossa pitäisi tehdä perusluokkatiloja. Missään ei olisi enää omaa opetusta esim. ATK:lle ja teknisen työn tiloja jäisi vain yksi luokka. Esimerkiksi Ynk käyttää Käpylän peruskoulun teknisen työn tiloja, jota heillä itsellään ei ole lainkaan. Alueen lapset eivät mitenkään mahdu käyttämään yhtä Hykkylässä sijaitsevaa teknistä luokkaa, joten sellainen pitäisi rakentaa uudestaan jonnekin muualle. Väinölässä on myös iltapäiväkerhon ryhmä ja ensi vuodesta alkaen sosiaalitoimi on vuokrannut alueen esiopetukseen Väinölän entiset ruokalat. Heillekin pitäisi osoittaa muuta tilaa.

Kenties näistä kaikista ongelmista selvittäisiin vaikkapa rakentamalla alueelle jotain uutta opetustilaa, mutta valitettavasti Väinölästä luopuminen merkitsisi ymmärrykseni mukaan kahdeksan opetusryhmän siirtymistä Käpylän peruskoulusta jonnekin muualle (8 x 22 oppilasta = 176). Minne heidät pitäisi siirtää? Kuka valitsisi oppilaat, joiden on jätettävä Käpylän peruskoulu? Lakkautettaisiinko varhennettu espanja, ainutlaatuinen oppimahdollisuus koko Pohjois-Euroopassa, vai kenties luonnontiedepainotus tai erityisluokat? En osaa edes arvata, mihin suuntaan nämä kaikki Käpylän peruskoulun valinneet lapset sitten joutuisivat lähtemään.

Jättikoulu ja väestöennusteet

Opetusviraston laskelmien mukaan Käpylän peruskouluun mahtuisi maksimissaan 1300 oppilasta. Näin montaa ei edes koko alueella asu. Kaikissa ehdotuksissa Koskelan koulu säilyy eli osa laskelman lapsista käy koulua siellä joka tapauksessa.

Määrä perustuu siihen, että aikaisemmin yksi erityisoppilas on merkinnyt laskennallisesti enempää kuin yhtä oppilaspaikkaa. Kaupunki on nyt luopunut tästä laskutavasta ja se tietysti näkyy Käpylän peruskoulussa, jossa erityisoppilaiden määrä suhteessa on suurempi kuin vaikkapa Yhtenäiskoulussa. Käytännössä se merkitsee erittäin valitettavasti sitä, että samankokoisella määrärahalla on hoidettava aikaisempaa useampien oppilaiden opetus. Tämä muutos koskee koko Helsinkiä ja kaikkia helsinkiläisiä kouluja. Totta kai se osuu kirpeimmin sinne, missä erityisoppilaita oikeasti on. Kuinka tästä selvitään opetuksen laadusta tinkimättä? Minulla ei ole mitään hajua. On vain vahva luottamus Helsingin opetusalan ammattilaisiin.

90-luvulla Käpylän koulussa oli 1200 oppilasta. Jos väestöennusteet ovat hirvittävän epäonnistuneita, ja kymmenen vuoden päästä Käpylän peruskouluun jostain pulpahtaisikin se maksimimäärä 1300 oppilasta, se tarkoittaisi että Väinölän, Untamon ja Hykkylän rakennuksissa olisi keskimäärin reilu 400 oppilasta kussakin. Se on edelleen vähemmän kuin monessa helsinkiläisessä koulurakennuksessa. Mutta ei tällaisia spekulaatioita ole kyllä realistisesti ehditty vielä pohtia ainakaan johtokunnassa! En kyllä ihmettelisi, vaikka henkilökunta olisi tätä jo miettinyt – he ovat osoittaneet uskomatonta joustavuutta ja toimintakykyä kaikkien näiden lähivuosien aikana alkaen siitä, kun Käpylän ala-aste ja yläaste yhdistettiin kahdeksan vuotta sitten.

Jos kerran Käpylän peruskoulu ei ole puolityhjä, minne sitten kaikki tulevat lapset voisivat edes mahtua? Erittäin viisaaseen tilojen käytön tehostamiseen. Onneksi rakennukset muodostavat tiiviin yhteisen alueen, jonka sisällä on helppo tehdä kekseliäitä ratkaisuja.  Käpylän peruskouluun siis mahtuu enemmän oppilaita, mutta ikävä kyllä yhtä kokonaista rakennusta ei voida poistaa ilman oppilassiirtoja toisiin kouluihin ja uusien tilojen rakentamista.

Muut kouluumme kohdistuvat uhkakuvat

Pro Ynk-liike toivoo myös yhteistä oppilaaksiottoaluetta Käpylän alueella. Tässä piilee iso ongelma. Yhteisessä oppilaaksiottoalueessa huolehditaan ensin siitä, että pienimpiin kouluihin riittää tulijoita. Tämä ei ole ongelma, jos ikäluokka on suuri, mutta pienemmän ikäluokan kohdalla (joita säännöllisesti on aina tullut), Käpylän peruskoulu jäisi ns. nuolemaan näppejään. Vähemmän oppilaita tarkoittaa vähemmän määrärahoja, joka tarkoittaa vähemmän opetusta. Hankalimmassa tapauksessa pikkukoulun ylläpitoa vaativaan oppilasmäärään päästään sillä, että lapsille osoitetaan koulupaikka sellaisesta pikkukoulusta, johon vanhemmat eivät lastaan toivo. Tässä menetetään alueen sisäinen valinnanvapaus eikä se ole millään muotoa oikeudenmukaista. Näitä yksittäisiä päätöksiä yksittäisistä oppilaista tekisi opetusviraston aluejohtaja, joka varmasti joutuisi sanalla sanoen hieman hankalaan rakoon.

Yhtenäiskoulun perusajatus 12-vuotisesta koulupolusta ekaluokasta lukioon on todella fantastinen. Ikävä kyllä se toteutuu nykyään alle kymmenelle oppilaalle vuosittain, eli laajamittaista ideologiaa Ynk ei enää toteuta. Ajat ovat nähtävästi muuttuneet. Monipuoliset valinnat ovat nykyään erittäin tärkeä tapa tukea lapsen kasvua ja erilaiset oppijat yhteisessä ympäristössä luovat ainakin Käpylän peruskoulussa vanhempien suuresti kunnioittaman aidon, rikkaan ja todelliseen arkeen perustuvan ympäristön.

Arvostamamme valinnat

Väinölä ei ole uhan alla ensimmäistä kertaa. Viimeksi 2010 tilanne näytti pahalta. Koulumme vanhempainyhdistys kirjoitti silloin:

”Olemme valinneet Käpylän peruskoulun, koska haluamme tarjota lapsillemme vaihtoehtoja, laadukasta opetusta ja ison koulun resurssit. Arvostamme näitä asioita tukemaan kasvatustyötämme, ja aiomme voimakkaasti vastustaa kaikkia Käpylän peruskoulun pienentämiseen kohdistuvia suunnitelmia.

Yhden rakennuksen poistaminen tekisi koulustamme tyngän, johon mahtuisi enää kaksi luokkaa ikäryhmää kohden.  Emme toivo lastemme opiskelevan koulussa, jonka vajaat resurssit eivät riitä tyydyttämään kasvun tarpeita kohti kansainvälisyyttä, monipuolisia taitoja, runsaiden valinnaisaineiden tuottamia onnistumisen elämyksiä ja mahdollisuuksia painottaa yksilöllistä opinkaarta koko yhdeksänvuotisen peruskoulun ajan.”

Yhdyn tähän mielipiteeseen edelleen. Käpylän peruskoulun laadukas opetustarjonta ja joustavat järjestelyt niin rinnakkaisluokkien opetuksessa kuin eri ikäluokkien integroidussa opetuksessa on rikkaus alueemme lapsille. Kolme - neljä rinnakkaisluokkaa mahdollistaa opettajien välisen yhteistyön, erikoistumisen ja useamman opettajan yhteisopetuksen, samanaikaisopetuksen. Ja jokaiselle oppilaalle on mahdollista löytää oma ryhmä ja omia kavereita, ja samalla on paljon samanikäisiä kavereita.

Väärä säästösuunta

Perusopetukseen kohdistuvat säästöt ovat lyhytjänteisiä yhteiskunnassa, jossa tasavertainen koulutus on kansakunnan voimavaran kulmakiviä ja syrjäytyviä nuoria lasketaan rahallisena menetyksenä. En kuitenkaan näe lähettyvillä mitään taikatemppua, jolla tästä säästötavoitteesta ehditään venkuroida ulos ennen koulusäästöjen kohdevuotta 2015.

Opetusvirastohan on jo vuosia ilmoittanut, että alueellamme on liikaa kouluja. Nyt pöydällä näkyy ukaasi: Jos kouluja ei vähennetä, säästöt lähtevät opetuksesta. Eli suoraan siitä, mitä lapset saavat. Tai sitten eivät saa. En käsitä, mistä opetuksesta voidaan enää säästää. Sehän kasvavalle ihmiselle on olennaisinta – laadukas, monipuolinen, tasavertainen ja toimiva opetus, josta käteen jää jotain muutakin kuin koulu nastana hengailupaikkana.

Lopuksi: Tämä kirjoitus on henkilökohtaisesti laatimani eikä ole lausunto koulumme johtokunnalta tai vanhempainyhdistykseltä.

Aino Halonen

Käpylän peruskoulun ysiluokkalaisen vanhempi ja johtokunnan jäsen

Loppuun listoja:

Ensi syksynä Untamon 11 luokassa opiskelee luokat:

1A-D (4 ryhmää)

2A-C (3 ryhmää)

1-2E (1 ryhmä)

3A-C (3 ryhmää)

eha EE-2

Väinölässä on tilat luokille:

4A-C (3 luokkaa)

5A-D (4 ryhmää)

alakoulun teknisen työn tila

Koko englanninkielen opetus järjestyy Väinölässä eli 4 luokkatilaa

Yhteensä siis 11 perusluokkatilaa tarvitaan plus tekninen työ

Hykkylässä:

Musiikkiluokka ja kuvataideluokka, hyvin täysiä  

2 fysiikka-kemian luokkaa (ei voi käyttää muuhun opetukseen)

2 kotitalousluokkaa (ei voi käyttää muuhun opetukseen)

Erityisluokkatiloja on 5 - niihin mahtuu korkeintaan 10 oppilaan ryhmät

 Luokkatiloja on Mäkelänkadun päädyssä 3: matematiikan luokkatila (käyttöaste n. 25 h / viikko) ja kaksi luokkatilaa, joissa ensi vuonna opiskelevat 6 luokat (isoja luokkatiloja isoille luokille).

Kerroksessa 1 on kolme perusluokkatilaa: 3 – 4 E (espanjalukijaluokat), ruotsin luokka 25 h / viikko sekä espanja-suomi äidinkielenä luokka (n. 32 h / viikko).

Kerroksessa 2 on 2 luokkaa: espanjankielisen opetuksen kotiluokka luokille 1 – 9, käyttöaste 28 h / viikko sekä uskonto / terveystieto / harvinaiset uskonnot – luokkatila. Kerros 2 on hallintokerros.

 Kerroksessa 3 on 2 biologian, maantiedon, terveystiedon luokkaa / käyttöaste n. 25 h per viikko molemmissa.

Lisäksi 2 historian, yhteiskuntaopin, elämänkatsomustiedon ja opinto-ohjauksen luokkatilaa: molempien käyttöaste n. 25 h per viikko.

Kaksi atk-luokkaa, jotka hätätilassa voisi vaihtaa ryhmäluokkatiloiksi, mutta silloin it-opetus koulumme käyttämässä laajuudessa ei onnistu. Eikä näihin mahtuisi kuin 2 ryhmää Väinölästä.

Kerroksessa 4 on lisäksi toinen matematiikan luokkatila, jonka käyttöaste on suurempi kuin päätyluokan, lähes 30h/vko.

Jäljelle jää 2 kpl suomi äidinkielenä ja toisena kielenä –luokkatilaa, joiden käyttöasteet ovat keskimäärin 20 h/vko.

Koulujen rahoituksesta

Kaikilla Helsingin kouluilla on perusrahoitus, jonka lisäksi maksetaan oppilasmäärään perustuvaa lisärahaa. Suoran rahan sijaan puhutaan opetustunneista ja oppilasmääristä, eli tietty määrä oppilaita merkitsee tietyn määrän opetustunteja, jotka joko riittävät tai eivät riitä opettajan palkkaamiseen / elämiseen palkallaan.

Kaikissa kouluissa perustunteja on 90 + 25 kpl jotka mahdollistavat pienen koulun toiminnan - vaikka vain 10 oppilaalle. Sama ns. ”peruspotti” on käpyläläistenkin käytössä, mutta opetus meillä (730 oppilasta) järjestyy suhteessa pienemmillä kustannuksilla. Ja se on vieläpä erittäin laadukasta opetusta millä hyvänsä mittarilla mitattuna.

Yhdistävää yhdistyselämää

Lapsestani tuli Käpylän peruskoulun ekaluokkalainen syksyllä 2005. Koulun valinta oli helppoa – asuimme käytännöllisesti katsottuna Untamon vieressä eikä kahden minuutin koulumatkaan sisältynyt edes yhtä suojatietä. Koulun tapahtumista olin muuten täysin pihalla; en yhtään tiennyt, mitä koulussa tapahtuu ja mitä vanhemmalta odotettiin. Lapsen isä oli saattohoidossa ja arkemme kaikin puolin aivan levällään.

Menin vanhempainyhdistyksen vuosikokoukseen, koska luulin sitä pakolliseksi. En tuntenut ketään. En tajunnut puoliakaan, mitä kokouksessa puhuttiin. Mutta niin siinä taisi käydä, että minusta tehtiin sihteeri, koska osasin laskea palkkoja – yhdistys hoiti silloin iltapäiväkerhoa ja tarvitsi työnantajakokemusta.

Talvella lapsen isä kuoli ja minusta tuli yksinhuoltaja. Sydäntä särki, kun lapsi johonkin totesi: ”Mutta äiti, eihän me edes olla perhe” ja torjui koulun tarjoamat kuraattorit ja psykologit pienen ihmisen päättäväisyydellä. Mutta arjesta selviää, kun on pakko, koska on pakko. Oli aikoja, jolloin vanhempainyhdistyksen kokoukset olivat minulle ainut kosketuspinta reaalimaailmaan, sillä niistä en kehdannut vetäytyä – pitihän ne palkat laskea ja sivukulujen maksut hoitaa, vaikka oma pää olisi kuinka sekaisin.

Vuosien varrella vanhempainyhdistyksen rutiinit ja tapahtumat ovat kietoutuneet selkäytimeeni kiinni. Elän koululaisen kalenteria: Vuosi alkaa elokuun puolivälissä yhdellä ruuhkaviikolla, jonka jälkeen koukataan kirmyjäisten kautta kohti joulun juhlia, odotetaan hiihtolomaa ja kevään iltamia ja sitten, kesäkuun alussa, itketään juhlasalissa suvivirttä. Kokouksia pidetään kerran kuussa ja joka vuosi pohditaan samoja asioita: Mihin varoja kannattaa käyttää, mikä bändi soittaa tänä vuonna Iltamissa ja missähän ne Untamon jalkapallomaalit on. Rutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta myös meille aikuisille ja yhdessä oleminen kutoo yhteistä suojaverkkoa.

Ennen kaikkia olen saanut kaikki nämä vuodet olla vertaisteni ympäröimä. Jaamme samanlaisia iloja ja ongelmia lasten elämässä, vaihdamme luistimia ja tuskailemme Wilmaa. Yritämme ymmärtää elämää ja vaikeutuvia matikantehtäviä, nauramme paljon ja muistamme aina järjestää jotkut bileet mistä tahansa syystä. Tämä yhdistys on ollut pieni turvasatama, lempeä foorumi, jossa kohdata perheitä, arkea ja yhteisen tekemisen iloa. Yhteisöllisyys vie aikaa ja joskus vaivaakin, mutta maksaa kaiken moninkertaisesti takaisin.

Kiitän täydestä sydämestäni koulua ja koteja siitä, että olen saanut niin paljon. On ollut hienoa olla kaupungin mahtavimman koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja ja nyt, kun pellavapäinen pikku ekaluokkalaiseni aloitti ysillä, on aika viettää tämä viimeinen vuosi tukemalla uutta puheenjohtajaa. Pidän jokusen välivuoden ja ilmestyn jälleen vuosikokoukseen 2020, kun iltatähteni aloittaa ekalla Käpylän peruskoulussa, mutta tällä kertaa en ole ihan niin pihalla.

Aino Halonen, ent. pj, nyk. siht.

Ihme menoa

Moni koulun opettajista ja vanhemmista on kertonut, kuinka muualla kaupungissa on kummasteltu meidän koulun Iltamia. ”Ai vanhemmat ja opet juhlii yhdessä??” on äimistelty ja päätä päälle pudisteltu, puoliksi oudoksuen, puoliksi hieman kateellisina. ”Pitäisiköhän meidänkin..

Iltamia on useamman vuoden jo vietetty ja ilman varsinaista päämäärää, mutta alkuperään kyllä liittyy agenda.  Alussa oli tunne siitä, että vanhemmat, opettajat ja koulun henkilökunta eivät ehdi tutustua, kun arjessa on läsnä yleensä joku ongelma ja sen ratkaisu. Jos tuntisimme toisiamme yhtään paremmin, olisi kaikki keskustelu ja kommunikointi vaivattomampaa, ja kaupan päälle vielä muistaisi, mikä naama liittyy mihinkin nimeen.

Iltamien tarkoitus ei tästä ole muuttunut, koska me koulun kaikki aikuiset vaihdumme tiuhaan. Koulupolkukin on meillä hieman hajanaisempi ja luokat menevät usein uusiksi kahden vuoden välein. Iltamissa voivat vanhemmat tavata toisiaan, vaikka lapset olisivatkin jo toisilla luokilla, ja opettajien on helpompi pysyä kärryillä vanhemmista, kun muistaa että ”Onnin äiti järjestää kyläjuhlia” ja ”Akselin isällä on fillarikorjaamo”.

Tärkeintä Iltamissa on se, ettei se ole työtä eikä kasvatusta. Iltamissa puheet lasten arjesta voidaan heittää nurkkaan ja paneutua pohtimaan viinilasillisen ääreen kysymyksiä siitä, onko klassinen rokki parempaa kuin kasarihevi ja uiminen tehokkaampaa kuin sauvakävely. Illan aikana syödään, tanssitaan ja pelataan tietokilpailu, jonka voitosta käydään suorastaan veristä kamppailua.

Tänä vuonna tuuletimme konseptia ja poistimme lämpimän ruuan. Apua! Älkää silti peljästykö, panemme pöydän notkumaan muita herkkuja. Booliakin löytyy, mutta omia seurustelujuomia saa käyttää edelleen.

TERVETULOA! Perjantaina 5.4. klo 19-23 Untamon juhlasalissa. Liput 5 euroa ovelta!

Lämpimin terveisin,

Aino Halonen, puheenjohtaja

Käpylän peruskoulun vanhempainyhdistys